Elokuun 2026 sommelier on Aku Reunanen

Olen Aku Reunanen ja työskentelen sommelierina ajattomassa Ravintola Savoyssa Helsingissä.

Ravintola-alan töihin päädyin lukion ohessa 13 vuotta sitten, tällöin pidin töitä väliaikaisina keinoina rahoittaa matkusteluntäyteisiä välivuosia. Vuonna 2020 homma tuli kuitenkin koronan myötä tiensä päähän matkustelun puolesta, olin samana kesänä työttömänä ja Suomeen kahlittuna yrittämässä löytää uutta muusaa.

Tie viinin pariin aukeni melkein vahingon kautta, kun olin illallisella Ravintola Nollassa: illan aikana ihastuin ravintolan miljööseen, ruokaan sekä palveluun ja laskun yhteydessä, muutaman viinilasin innoittamana kysyin olisiko heillä millään saumalla töitä tarjolla. Pari viikkoa myöhemmin aloitin Nollassa tarjoilijana. Pian innostuin samalla viinistä, sillä tämä oli ensimmäinen ravintolatyöni, jossa viini oli framilla ja huomasin sen yhdistävän pitkälti lempiaineitani lukioajoilta, eli maantietoa ja historiaa.

Nollassa Luka Balac ja Carlos Henriques näkivät innostukseni ja alkoivat pian koulimaan minusta sommelieria, he innostivat minut lähtemään tavoittelemaan Court of Master Sommeliers Certified Sommelier -koetta. Tämän jälkeen alkoikin olla selvää, mitä haluan isona tehdä.

Sommelierin töiden ohessa näin myös vähän maahantuonnin maailmaa Vigneron Importilla, missä Deniz Löktas myös tutoroi minua Certified Sommelier -kokeeseen, jonka sain läpäistyä 2023. Samana vuonna aloitin Savoyssa osana meidän sommeliertiimiä, pian päätin hypätä Perhoon suorittamaan WSET 3 wines -tutkinnon. 2024 syksyllä jatkoin opintojani WSET 4 -diplomin parissa, jonka sain pakettiin viime helmikuussa.

Tämän hetkiseltä menulta oma suosikkini on Vasikkaterriini Paltamon herkkutatilla sekä Oscietra-kaviaarilla varustettuna. Tälle kyytipojaksi kaadan mielelläni lasillisen Domaine Ramonetin Saint-Aubinin premier cru En Remillyä vuodelta 2022. Sienten umami ja kypsän Chardonnayn hedelmä tukevat toisiaan, vasikan herkät maut korostuvat sekä täydentävät viiniä ja elegantti kaviaarikaan ei jää viinin jalkoihin.

Vierailu Savoyssa ei myöskään ole täydellinen ilman vorschmackia ja oman reseptin Marskin ryyppyä.

Olin juuri aloittanut Savoyssa alle kolme viikkoa aikaisemmin, kun pääsin myymään elämäni ensimmäisen Domaine de la Romanée-Contin viinin. Vielä silloin DRC tuntui tuolta viinintuottajalta, josta oli ainoastaan lukenut viinikirjoista ja nähnyt kuvia.

Nämä viinit tuntuivat olevan olemassa vain teoriatasolla ja meillä kuolevaisilla ei olisi niiden äärelle mitään asiaa. Siinä sitä kuitenkin hyvin arkisen näköinen pariskunta oli tätä mehua vailla. Kipaisin hakemaan pullon kellarista ja sen esittelyn jälkeen aloin dekantoimaan viiniä sivupöydällä vieraan edessä: yhtäkkiä tilanne alkoi jännittämään ja kädet tärisemään, olihan tämä heittämällä kallein viini, jota olin koskaan käsitellyt.

Itse dekantointi tuntui yhtäkkiä vaikealta, hyvin pian tilanne alkoi kuitenkin naurattamaan itseäni, muistan miettineeni, että ”relaa, sama hommahan tämä on kuin viimeiset tuhat kertaa, väliäkö sillä on mitä se viini on”. Viini päätyi dekantteriin siististi ja ongelmitta ja ilta jatkui sulavasti. Jälkeenpäin ei ole onneksi tarvinnut ottaa esiintymisjännitystä arvoviinien kanssa, mutta kyseinen kokemus kyllä painui muistiin.

Antonio ja Salvino Benantin, sillä haluaisin oppia lisää Etnan ala-alueista, heidän viininvalmistuksestaan sekä tarhojen hoidosta. Mielestäni Benantin Pietra Marina kilpailee vakavasti Italian parhaan valkoviinin tittelistä.

Isona osterien ystävänä olisi rikos olla mainitsematta hedonistista osterin ja samppanjan yhdistelmää, täydellinen parivaljakko hitaaseen sunnuntaiaamuun. Samppanjan valitsen osterien lisukkeiden mukaan: usein raikas ja hapokas blanc de blancs jaksaa kantaa sitruunan ja mignonetten. Isomman dosagen samppanja voi olla myös paikallaan, jos hullutellaan chilin kanssa.

Toinen makupari, jota en myöskään saa mielestäni pois on Domaine Huetin Vouvray Le Haut-Lieu Sec 2021 paritettuna juustonaksujen kera. Uskomaton makujen harmonia, joka löytyi sattuman kautta.

Kolmantena makuparina mielessäni ei ole niinkään ruoka vaan sikari ja viini. Kun säät ovat parhaimillaan sikarista nauttimiseen, tahtoisin tuoda esille mielestäni sille parhaan juomaparin, nimittäin Auslese Rieslingit, mielellään hiukan ikääntyneet sellaiset. Klassisesti illallisen jälkeen sikaria paritetaan viskin, rommin ja portviinin kera.

Vaikka millään edellä mainituista ei voi mennä vikaan, mielestäni raikas, hapokas ja makea Auslese parantaa sikarikokemusta uniikilla tavalla, se virkistää palettia ja tuo esille sikarin nyansseja. Sikarinsavu myös kuivattaa suuta, jolloin Auslese toimittaa paremmin niin sanotun janojuoman roolia matalalla alkoholipitoisuudellaan verrattuna viskiin taikka porttiin. Mieleenpainuvin tällainen yhdistelmä on ollut Montecriston No. 2 sekä J.J Prümin Graacher Himmelreich Auslese 1996.

Cocktaileissa tykkään enemmän klassikoista kuin kikkailusta. Jos yhtä cocktailia joutuisin loppuelämäni juomaan, olisi se Whiskey Sour: samaan aikaan raikastava, mutta tarjoaa myös rakennetta. Ei ole tilannetta, johon se ei sopisi.

Joskus saatan syntisesti vaihtaa Bourbonin hedelmäiseen irlantilaiseen viskiin luoden hiukan erilaisen rakenteen juomalle.