Helmikuun 2026 sommelier on Ida Pakarinen
Kuka olet ja missä työskentelet?
Olen Ida Pakarinen ja fiilistelen sommelierina ja ravintolapäällikkönä Grape Wine Barissa Punavuoren sydämessä Helsingissä.
Miten sinusta tuli sommelier? Miten päädyit alalle?
Urani asiakaspalvelun maailmassa alkoi 17-vuotiaana Lappeenrannan sataman lihapiirakkakioskilla. Vetyjen ja atomien huuruisten vuosien jälkeen matkalle on mahtunut niin yökerhoja, kansankynttilöiden kokoontumispaikkoja, olutravintoloita, hotelleja, viinibaareja kuin kasuaalia fine diningia ympäri Suomen. Pidän jokaista kokemusta ja ravintolaa tärkeinä virstanpylväinä sille, kuka minä olen nyt sekä millainen asiakaspalvelija ja sommelier minusta on muovautunut.
Ajattelin pitkään, että oluet ovat minulle erityinen kiinnostuksen kohde ja tuleva ura, mutta ensimmäinen siemaus juralaista Savagninia mullisti koko ajatteluni. Tiesin tosirakkauteni löytyneen aivan ensipuraisusta. Tämän jälkeen olen ollut onnekas työskennellessäni fantastisten sommelierien ja maahantuojien kanssa, jotka ovat vauhdittaneet viinimatkaani eteenpäin.
Ammatillisesta kukkaan puhkeamisesta erityiskiitos menee kuitenkin Pilvi Auviselle. Pilvi on paras mentori, tsemppari ja pakkipari, joka minulla on ikinä ollut. Grape Wine Barissa olen saanut onnistua, epäonnistua, leikitellä, tunteilla, vakavoitua ja oppia loputtomiin viinin äärellä.
Mitä ravintolanne ruoka-annosta kannattaisi erityisesti kokeilla ja mikä on juomasuosituksesi sille?
Viinibaarien parasta antia on tietenkin lohturuoka. Oma valintani tämänhetkiseltä listaltamme olisi ehdottomasti ankkaslider. Pieni makupala, jonka voi aina syödä ihan syömisen ilosta. Paahdetun herkullisen briossin sisältä löytyy ankankoipiconfit, hoisinkastiketta ja seesammajoneesia.
Sliderin vierelle nappaisin viiniä kaksin käsin. Ensimmäiseen lasiin kaataisin Selbach-Osterin moselilaista Spätlese Rieslingiä ja toiseen lasiin Frédéric Puffeneyn perheen käsialaa olevan Poulsardin Jurasta. Miksi edes lähteä viinibaarin yhdelle?
Kerro jokin mieleen jäänyt asiakaspalvelukokemus urasi varrelta!
Uraa on takana melkein 20 vuotta (apua!!), joten monia herkullisen kummallisia kommelluksia on kirjoitettu muistojen arkistoihin. Työ ravintolassa on jatkuvaa reflektointia ja heittäytymistä, jonka päämääränä on jättää pysyvä jälki – elämys.
Voisin listata loputtomiin ihania kohtaamisia sekä omaa sydäntäni sykähdyttäneitä vieraita. Osasta on poikinut elämänmittaisia ystävyyksiä, joitakin taas en ole kohdannut enää uudelleen.
Tärkeimpänä viimeaikaisista kokemuksista haluaisin kuitenkin nostaa esille tastingit. Grapessa viinitastingien äärelle kokoontuu eri ikäisiä ja taustaisia ryhmiä, joilla on hyvin vaihtelevasti ennalta kokemusta viineistä. On perheitä, polttareita, syntymäpäiväjuhlia ja firman bileitä. Parasta on, miten näissä intiimeissä tilanteissa putoaa itsekin kaninkoloon.
Välillä tastingeissä puhutaan viinin lämpötilasta, valmistuksesta tai siitä, millaiset viinilasit kotiin pitäisi ostaa. Toisinaan pulpetilla ovat buurisodat, lapsuusmuistot tai laskuvarjohyppy. Nämä hetket muistuttavat siitä, että viini on nautintoa, historiaa, kulttuuria ja kohtaamisia. Viini on paljon enemmän kuin nopea nousuhumala tai seuraavan aamun närästys. Pidän ilona ja etuoikeutena ”saarnata” viinin ilosanomaa eteenpäin.
Kenet viinintekijän haluaisit tavata oppiaksesi lisää viineistä ja niiden valmistuksesta?
Jean-Paul Brun olisi ehdottomasti ensimmäisenä listalla. Brunin tyylikkäät Beaujolais’n viinit ovat olleet yksi viiniurani ensimmäisistä ihastuksista.
Olisi uskomattoman hienoa kuulla tarinoita Jean-Paulin pitkän uran varrelta ja puida läpi hänen viinifilosofiaansa niin viininvalmistuksesta kuin naturalviineistäkin – lasillisen äärellä tietenkin.
Kerro kolme omaa suosikkiasi talveen sopivista ruoan ja viinin yhdistelmistä!
Helmikuu on kuukausien maanantai. Minulle parasta terapiaa loputtomalta tuntuvan pimeyden keskellä on istua hyvän viinin ja ruuan ääreen ravintoloissa. Helmikuussa haluan nauttia muiden lahjakkaiden alan kollegoiden ideoista, oivalluksista sekä viinin ja ruuan yhdistelmistä. Tämän pitäisi olla erityisesti se aika vuodesta, kun kaivaudumme vapaapäivinä sohvan uumenista viltin alta inspiroitumaan siitä, mitä muut ovat luoneet. Omat kolme ehdotustani ovat seuraavat:
- What grows together goes together. Grapen tiskillä tilaisin 5 juustoa, joiden kyytipojaksi valitsisin lasillisen Tissot’n punaista Macvinia. Sen täyteläisyys korostaa juustojen umamia ja pitkittää nautintoa, kiusoittelevaa suolaisen ja makean leikkiä kielellä. Macvin ja juustot – varsinkin Comté ja Morbier – kuuluvat yhteen.
- Legenda jo syntyessään. Etelä-Karjalan likkana erityisen hykerryttävä valinta on Ravintola AOI:n karjalanpiirakkakroketti. Kotiseuturakkauteen kääriytyessäni tämän tuhman makupalan äärellä lasiin voisi sujahtaa tukevampi talvisamppanja. Edellisellä kerralla se taisi olla Delouwin-Nowackin Meunier Perpetuel. AOI:ta yhdessä Von Quillaon kanssa luotsaavan Olli Ruotsalaisen viinisuositukset ovat myös poikkeuksetta nappiveto. Tämä ravintola on ehdottomasti minun henkilökohtainen happy place Helsingissä.
- Klassikot ovat klassikkoja syystä. Hyytävää talvea pakoon voisin mielelläni päätyä legendaarisen Wanhan Myllyn patojen äärelle Herttoniemeen. Myllyn pippuripihvi ja iso lasillinen Reinischin perhetilan Tattendorf Pinot Noiria, olisi varmasti se, mitä lääkäri määräsi. Ihanimmat Kata ja Antto Meloni pitävät varmasti huolen siitä, että lasi ei pysy tyhjänä.
Mikä on suosikkicocktailisi ja miksi?
Pyrin pitämään kiinni siitä, että viini on minun myrkkyni. Joskus lasiin lipsahtaa tujaus Amaretto Disaronnoa, kun tekarit kalisevat liikaa. Jos eksyn cocktailbaariin, on valintani Chihuahua Julepin White Negroni.
Kuva: Sandra Vuori