Marraskuun 2022 sommelier on Antto Meloni

Antto Meloni työskentelee sommelierina Ravintola Aitossa Helsingissä.

Kuka olet ja missä työskentelet?

Olen Antto Meloni ja työskentelen sommelierina Ravintola Aitossa, Helsingin Töölössä.

Miten sinusta tuli sommelier? Miten päädyit alalle?

“En ole jäämässä ravintola-alalle”, on lause, jota usein toistin työskennellessäni alaikäisenä poikana isäni ravintolan keittiössä.

Lukion jälkeen lähdinkin opiskelemaan liiketaloutta ilman sen kummempaa urasuunnitelmaa, mutta edelleen ajatuksena, että tekisin jotain muuta kuin ravintola-alaa. Kuinka ollakaan, kun minulla oli opiskeluista enää opinnäytetyö jäljellä, palasin – ajatuksena toistaiseksi – ravintola-alalle, ja sillä polulla olen edelleen.

2013 palasin isäni ravintolaan, ensin esimiesharjoittelijaksi ja ennen pitkää päädyin ravintolapäälliköksi. Näihin aikoihin aloin käymään tastingeissä ja sen myötä kiinnostukseni viineihin heräsi.

Pari vuotta myöhemmin hakeuduin opiskelemaan Turun viinimestarikoulutukseen ja siitä asti olen työskennellyt viinien parissa.

Vieläkään en tiedä mitä tekisin isona, mutta toistaiseksi viihdyn ravintola-alalla paremmin kuin hyvin.

Mitä ravintolanne ruoka-annosta kannattaisi erityisesti kokeilla ja mikä on juomasuosituksesi sille?

Meillä vaihtuu ruokalista hyvinkin usein, mutta tätä kirjoittaessa listallamme on haudutettua peuran niskaa, jonka kanssa tarjoillaan pikkelöityä puolukkaa ja puolukalla maustettua punaviinikastiketta.

Puolukka on aika hankala viinille, mutta tämän annoksen kanssa toimii mielestäni erittäin kivasti vuoden 2020 Saumur Puy Notre Dame, sataprosenttinen Cabernet Franc Loiresta. Viini ei ole vielä kovin kehittynyt, joten siinä on vain vähän nahkaisuutta aromimaailmassa. Sen sijaan se on aika raikas, ja tuoksussa runsaasti puolukkaa ja karpaloa. Toimii.

Kerro jokin mieleen jäänyt asiakaspalvelukokemus urasi varrelta.

Sunnuntai 25. toukokuuta 2014. Rauhallinen päivä silloisessa työpaikassani Wanhassa Myllyssä. Olemme valmiit sulkemaan ravintolan ajoissa, innoissamme siitä, että pääsemme katsomaan Leijonien maailmanmestaruusfinaaliottelua Venäjää vastaan. Puhelin soi noin tuntia ennen sulkemisaikaa:

— 23 meksikolaista tulossa teille noin puolen tunnin kuluttua, otatteko vastaan?

— No otetaan.

Kerron henkilökunnalle hieman epäuskoisena, että vielä tulee tämmöinen ryhmä. Hieman ovat pettyneitä kun eivät ehdi finaalia katsomaan.

Hetken kuluttua pari Kovasen mustaa tila-autoa ajavat pihaan ja toden totta sieltä saapuu iso ryhmä meksikolaisia. Isäntä ottaa nopeasti tilanteen haltuun. Hän tilaa koko ryhmälle ruoat sekä kellariviinilistalta pari pulloa melko arvokasta viiniä, jonka toteaa “ihan hyväksi, sen voi kaataa näille muille”. Omalle pöytäseurueelleen tilaa toista (taisi olla vielä arvokkaampaa) viiniä.

Seurue viihtyy ravintolassa reilun tunnin, ja koko ajan Kovasen autot odottavat pihassa. Ruokaa olivat tilanneet hieman ylimääräistä ja toivoivat kovasti, että henkilökunta söisi ylimääräiset annokset, ettei vaan menisi roskiin. Kiitimme hyvästä iltapalasta.

Vielä tänä päivänäkään en tiedä kuka “öljyparoni” seurueineen ravintolassamme asioi, mutta sen muistan, että tippi oli todella antelias, ja että Leijonat hävisivät finaalin, joten lopulta ei kovinkaan paljoa harmittanut, että se jäi näkemättä.

Kenet viinintekijän haluaisit tavata oppiaksesi lisää viineistä ja niiden valmistuksesta?

Jean-Francois Ganevat. En ole maailman suurin natuviinifani, mutta Ganevat’n viinit ovat mielestäni aivan älyttömän upeita. Häneltä haluaisin ehdottomasti oppia.

Kerro kolme omaa suosikkiasi tähän ajankohtaan sopivista ruoan ja viinin yhdistelmistä.

Minulla ei varsinaisesti ole juurikaan ikisuosikkeja, mitä tulee ruoan ja viinin paritukseen, varsinkaan joulupöytään, sillä meillä on kotona ollut aina tapana kokeilla erilaisia keittiöitä jouluna. Milloin katalaania, milloin ranskaa, milloin mitäkin. Kaikenlaisia ruoka-viini -yhdistelmiä onkin tullut koettua ja muutama jäänyt erityisesti mieleen:

  • Osterit ja samppanja. Klassikko, joka ei juurikaan esittelyjä kaipaa. Erityisen mieleenpainuva yhdistelmä oli chili-osterit ja Dom Perignon 2002. Ostereita en suuresti fanita, mutta samppanjaa fanitan sitäkin enemmän. Tämä oli ehkä ensimmäinen kerta, kun maistoin ostereita
  • Hirven sisäfile, karpalokastike, juurespyre, kaverina Luciano Sandrone Cannubi Boschis 2004. Runsas, rustiikkinen annos kaipaa viereensä runsaan, tanniinisen punaviinin. Olen itse 1/8-italialainen, joten veri vetää vähän Italiaan. Valintani kunnon lihalle onkin usein Barolo.
  • Konjakkimarinoidut luumut, marenkia, kanelikermavaahtoa. Ainoa tähän mennessä löytämäni toimiva paritus Pedro Ximenez -sherrylle. PX sherryissä on niin järjettömän paljon sokeria, että niitä ei kovin usea ihminen varmaan sellaisenaan nauti. Ja juuri sokerimääränsä ansiosta toimii niin hyvin tämän erittäin makean ja jouluun sopivan jälkiruoan kanssa.

Mikä on suosikkicocktailisi ja miksi?

Yksi ensimmäisiä koskaan maistamiani cocktaileja ylioppilasjuhlieni jatkoilla 2005: Tom Collins. Ravistettuna. Aina ravistettuna. Yksinkertainen ja raikas. Toimii aina, kunhan ei laita liikaa sokeria.