Tammikuun 2019 sommelier on Aila Koikkalainen

Kuka olet ja missä työskentelet?

Nimeni on Aila Koikkalainen ja työskentelen Viking Linellä Mariella-aluksella. Olen myös jäsen varustamon viinitiimissä, joka valitsee viinit alusten ravintoloiden viinilistalle.

Miten sinusta tuli sommelier? Miten päädyit alalle?

Olen alunperin kouluttautunut kokiksi ja suurtalousesimieheksi. Tämän jälkeen opiskelin keittiöpuolen ammatinopettajaksi. Työskenneltyäni erilaisissa tehtävissä ravintoloissa, suurkeittiöissä sekä opettajana muutaman vuoden, heräsi ikäänkuin luonnostaan kiinnostus ruuan lisäksi juomia kohtaan. Nehän ovat erottamaton pari.

Pikkuhiljaa siirryin keittiöstä salin puolelle ja opiskelin siinä samalla juomatietoutta. Suoritin WSET Diploman. Alussa pääpaino minulla oli viineissä, ja on varmasti edelleenkin. Myöhemmässä vaiheessa kiinnostuin enemmän myös muista juomista, kuten oluista. Tähän varmasti on syynä myös tämänhetkinen pienpanimobuumi. Tarjonta on huikeaa. Sama koskee toki viinejäkin.

Urani alussa, tai täsmällisemmin sanottuna silloin kun aloin maistella viinejä nuorena aikuisena, viini- ja olutvalikoima Suomessa oli lievästi sanottuna suppea.

Mitä ruoka-annostanne kannattaisi erityisesti kokeilla ja mikä on viinisuosituksesi sille?

Näin talvella pitkään haudutettu sorsa (patasorsa), pihlajanmarja-kerma -kastikkeen ja pariisinperunoiden kanssa maistuu. Viiniksi sille sopii loistavasti joku hiukan täyteläisempi Pinot Noir listaltamme. Tämä on klassinen yhdistelmä. Valitsen tähän kuitenkin tällä kertaa toscanalaisviinin: Collemattoni Brunello di Montalcino 2006. Se on jo kehittynyt upeaksi ja silkkiseksi viiniksi, joka hyväilee makuhermoja sorsan kanssa.

Mitkä ovat mielestäsi kiinnostavimpia viinitrendejä tällä hetkellä?

Kaikki uusi kiinnostaa. Tämä ei tarkoita sitä, että hylkäisin vanhat klassikot ja viinialueet. Myös ne ovat muutoksessa, ja sieltä tulee uudenlaisia viinejä.

Odotan Itä-Euroopan nousevilta viinimailta mielenkiintoisia ja hyviä viinejä. Lasken tähän kategoriaan myös Georgian ja Kreikan.

Vanhasta maailmasta tulevat uudet ja aiemmin tuntemattomat alueet tai tyylit voivat yllättää. Esimerkkinä tästä vaikkapa Sierras de Malaga Andaluciassa taikka vanhoista Garnacha-köynnöksistä valmistetut viinit eripuolilta Espanjaa. Niissä on hinta-laatu kohdillaan. Myös Keski-Eurooppa, eritoten Saksa, on lähellä sydäntäni. Uutta-Seelantia kohtaan tunnen tietynlaista lukkarinrakkautta vietettyäni siellä vuonna 2005 puolisen vuotta.

Mitä vanhemmaksi olen tullut ja mitä kauemmin viinejä olen maistellut, sen avoimemmaksi olen myös tullut. Ei ole enää mitään ehdottomia mielipiteitä, must- tai yök-juttuja, koskien viinien tyylejä tai sitä mistä ne tulevat.

Jos sinä olisit viini, mikä viini olisit?

Tämä on vaikea kysymys. Olen niin kaikkiruokainen. Myös makeat ja väkevät viinit ovat herkkua, varsinkin näin pimeänä ja kylmänä vuodenaikana. Vastaan tähän kuitenkin että samppanja. En nimeä mitään tiettyä samppanjaa. Samppanja on viini, jota voi nauttia joka tilanteessa ja kaikenlaisten ruokien kanssa. Ei ole sellaista hetkeä, että se olisi väärin.

Samppanjaa ja minua verrattaessa löytyy myös jotain samaa. Kun samppanjapullon avaa, se “ryöpsähtää ja pirskahtelee” nopeasti kuten minäkin. Erona meillä on se, että samppanjan valmistus ja kypsyminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Minä sen sijaan haluaisin, että kaikki tapahtuu nyt ja heti. Odottamista täytyy opetella. Hyvää samppanjaa jaksan kuitenkin odotella.